li­sään­tö

substantiivi/ˈlisæːntø/
Jaa

Merkitys

(käännetty englannista)
  1. (määritteellinen)(vanhentunut)määrite tai ominaisuus

Esimerkkilauseet

Äsken puheena olleet kuvaannollisuuden keinot, metafora ja täydellinen vertaus, metonymia ja synekdoke, olijoitseminen sekä lisääntö ovat kuvalauseiden päämuodot; kaikki muut ovat vaan näiden muodostuksia.
— Godenhjelm, Runous ja runouden muodot
— Kivi puhuu koirasmetsosta, joka istui "kuusen partaisella oksalla"; siinäkin on lisääntö, joka samalla on metafora; mutta tässä erityinen aistillisen käsitteen puoli, eräs sen pääominaisuuksia, vertauksen kautta saatetaan havainnollisemmaksi.
— Godenhjelm, Runous ja runouden muodot

Taivutustiedot

SijamuotoYksikkö
Nominatiivilisääntö
Genetiivilisäännön
Partitiivilisääntöä
Essiivilisääntönä
Translatiivilisäännöksi
Inessiivilisäännössä
Elatiivilisäännöstä
Illatiivilisääntöön
Adessiivilisäännöllä
Ablatiivilisäännöltä
Allatiivilisäännölle
Abessiivilisäännöttä

Riimit

-isæːntø

Kaikki riimit

Lähteet