liu­la

Jaa
Viittaa artikkeliin

Merkitys

  1. ohut viipale, hiutale, hiukkanen, muru

Etymologia

Vanhin tieto
Christfrid Ganander, 1786
Levinneisyys
Lounais-Suomi Pohjois-Häme Etelä-Pohjanmaa
Vastineita
inkeroinen, vatja, viro, luulajansaame
Vastineet sukukielissä (4 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenliplu, lipla ’(kauran) helve’, liplattā ’hulmuta’
vatjaliblo ’(kauran) helve’
virolibl, lible ’ohut viipale, hiutale; helve, akana’, libletada ’lepattaa’, todennäköisesti myös lible, liblik, liblikas ’perhonen’

Kaukaisemmissa sukukielissä (epävarma)

luulajansaameluulajansaame lablōtit ’sataa suuria lumihiutaleita’, pohjoissaame (Friis) lable, lablok ’perhonen’

. Deskr.-lähtöisiä sanoja, vertaa liplattaa, liipottaa.

Samaa juurta olevia sanoja

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Liula. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 18.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/liula