lohkosuunta
substantiivi/ˈlohkoˌsuːntɑ/loh-ko-suun-ta (4 tavua) · 11 kirjainta
Merkitys
(käännetty englannista)- suunta, johon aine halkeaa tai lohkeaa helpoimmin
Esimerkkilauseet
Veden vaikutuksesta se muuttuu vesipitoiseksi kalsiumsulfaattimineraaliksi, kipsiksi, josta sen erottaa helpoiten lohkeavuuden perusteella; anhydriittikiteissä on kolme lohkosuuntaa, jotka ovat suorassa kulmassa toisiinsa nähden.Kaikilla mineraaleilla ei ole lohkosuuntia, jolloin murrospinnasta muodostuu kupurainen, eikä siinä ole säännönmukaisia piirteitä.Lohkoliikunnan muotoon vaikuttaa kallioperän kivilaji: esimerkiksi graniitilla kolme lohkosuuntaa, liuskeilla kaksi.Taivutustiedot
| Sijamuoto | Yksikkö |
|---|---|
| Nominatiivi | |
| Genetiivi | |
| Partitiivi | |
| Essiivi | |
| Translatiivi | |
| Inessiivi | |
| Elatiivi | |
| Illatiivi | |
| Adessiivi | |
| Ablatiivi | |
| Allatiivi | |
| Abessiivi |
Riimit
-uːntɑ
Kaikki riimitLähteet
Viittaa tähän artikkeliin
Asiasanasto.fi. (s.a.). Lohkosuunta. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/lohkosuunta