1loikkua1 – heilua, roikkua
- Vanhin tieto
- Gustaf Renvall, 1823
- Levinneisyys
- paikoin Länsi-Suomi
- Vastineita
- viro, karjala
Jos viro liivi sanan alkumerkitys on ’laakso, notko’, lienevät suomi loikkua, loikko kuitenkin niistä erillisiä deskr. sanoja; vertaa loikkua1, läikkyä.
| viro | loik ’lammikko; (Wied) laakso, notkelma’ |
|---|---|
| liivi | luoik ’kuilu, laakso’. |
Asiasanasto.fi. (s.a.). Loikkua. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 18.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/loikkua