loik­ku­a

Jaa
Viittaa artikkeliin

Merkitykset

  1. heilua, roikkua
  2. läikkyä

Etymologia

1loikkua1 – heilua, roikkua

Vanhin tieto
Gustaf Renvall, 1823
Levinneisyys
paikoin Länsi-Suomi
Vastineita
viro, karjala

Deskr. sanoja, vertaa loikkua2, loikoa, liekkua ja loikata.

Vastineet sukukielissä (2 kieltä)

Lähisukukielissä

viroloikuda ’heilua, liikkua edestakaisin’, loigutada ’heiluttaa, liikuttaa’
karjalaloikottoa ’(maata) rojottaa’

(vertaa myös).

2loikkua2 – läikkyä

Vanhin tieto
Elias Lönnrot, 1874
Levinneisyys
paikoin Itä-Suomi
Vastineita
viro, liivi

Jos viro liivi sanan alkumerkitys on ’laakso, notko’, lienevät suomi loikkua, loikko kuitenkin niistä erillisiä deskr. sanoja; vertaa loikkua1, läikkyä.

Vastineet sukukielissä (2 kieltä)

Lähisukukielissä (epävarma)

viroloik ’lammikko; (Wied) laakso, notkelma’
liiviluoik ’kuilu, laakso’.

Samaa juurta olevia sanoja

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Loikkua. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 18.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/loikkua