1loima1 – (vaillinaisesti kyljestynyt) puun haava, puun kolo
- Vanhin tieto
- Elias Lönnrot, 1874
- Levinneisyys
- Pohjois-Karjala
- Vastineita
- karjala, lyydi, viro, inkeroinen, vatja
Jos pn:t Loima, Loimijoki ja Loimaa (joissa ‑im- ? ← *‑δm-) ovat yhdistettävissä tähän, sana voinee olla alkuaan sama kuin lotma (katso tätä). Samaan yhteyteen voi kuulua vanhojen sanakirjojen loima (Jusl 1745 jne.; ei murretiet.) ’hiekkamaa, nummi’ (merkityksen kehitys voisi olla ’vesiperäinen maa’ → ’laiha, huono viljelysmaa’ → ’nummi’). Vertaa loilo.
Vastineet sukukielissä (5 kieltä)
Lähisukukielissä
| karjala | loima |
|---|---|
| lyydi | loim ’sama merkitys’ |
| viro | loim (g. ‑u) ’lammikko, notko’ |
| inkeroinen | loisma ’lammikko’ |
| vatja | loizma ’sama merkitys’ |
(vertaa).