lois­kah­te­le­mi­nensubstantiivi

Mutta sama juhlallinen, voisi melkeen sanoa jylhä tyyneys vallitsi kuin ennenkin; veden loiskahteleminen vähäpätöisiä vastuksia vastaan, ja puiden humina oli ainoa, mikä häiritsi äänettömyyttä.

James Fenimore Cooper, Kuvauksia metsäelämästä sivistyksen äärimmäisillä rajoilla