lu­ji­te

Seinä oli rakennettu muurikivistä ja sinne tänne oli lujitteeksi pantu hakattu kivi.

Aikari oli jo aikovana ojennellut kämmentään ja iski nyt loppusanansa kuin kirveen hamaralla: "No, kylläpäs tässä ihme kummalla ajaa, kun ei saa suunvuoroa, jotta ... sen se juuri, linnanvanhin, käski sinulle sanomaan, ja lisäksi senkin, että sinulle on Ritva-neito varaeltu, jos halunnet sen liiton lujitteeksi sääksmäkisten kanssa."

Tällöin oli käytössä lujitteista vain lasikuitu.