lu­ji­te

substantiivi/ˈlujiteˣ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

lu-ji-te (3 tavua) · 6 kirjainta

Merkitys

(käännetty englannista)
  1. materiaalin vahvistamiseen käytettävä aine tai rakenne

Esimerkkilauseet

Seinä oli rakennettu muurikivistä ja sinne tänne oli lujitteeksi pantu hakattu kivi.
— vanh. Alexandre Dumas, Monte-Criston kreivi
Sanaa on, vastaava tavallisille jälkiliitteille -han, -hän, -pa, -pä, usein käytetään ikään kuin lauseen lujitteeksi eli täytteeksi, välillä melkein joutonaisesti, esim. eip' on ilmalla Jumalan, eip' on mennyt Päivälähän, kenp' on veistäisi venosen, kun on ammut Väinämöisen, lampiveet on laskemassa, luon on merta luutimahan, mies on nousevi merestä, oi on vanha Väinämöinen, onp' on Hiiessä hiottu, takoi — — — laitahan on jauhomyllyn, tuop' on päätyvi pihalla, uip' on vielä yötä kolme, jne.
— Elias Lönnrot, Kalevala (1862)
Tikkurappauksen vaihtoehtona oli käyttää laastin lujitteena pitkiä kuivattuja ruokoja, jotka kiinnitettiin puiseen alustaan naulojen ja rautalangan avulla.
— Wikipedia: Rappauspäre

Esiintymistiheys

155 esiintymää · 0.1 / milj.

Suomi24
0.1
Sanomalehdet
0.1
Aikakauslehdet
0.2
Wikipedia
0.1
Reddit
0.0
Tekstitykset
0.0

Taivutustiedot

Taivutusluokka 48 (hame), vokaalivaihtelutyyppi C

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-ujite

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Lujite. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/lujite