luonnonhaltia
substantiivi/ˈluo̯nːonˌhɑltiɑ/luon-non-hal-ti-a (4 tavua) · 13 kirjainta
Merkitys
(käännetty englannista)- luonnonvoimia tai tiettyä luonnonpaikkaa edustava henkiolento
Esimerkkilauseet
Taivaanjumalan palvonta kuten luonnonhaltiain yleensä eroaa suuresti vainajainpalveluksesta siinä, ettei se ole määrättyyn uhripaikkaan sidottu, että siihen saattaa ottaa osaa kuka hyvänsä sukuun tai sukupuoleen katsomatta, että uhripapin toimi ei ole perinnöllinen, vaan hänet valitaan kutakin yksityistä uhritoimitusta varten ja ettei sille pyhitettyä uhripaikkaa pidetä taudin (mizh) aiheuttajana.Niiden nimi johtui siitä, että kuorona oli satyyreja, jonkinlaisia pukinjalkaisia luonnonhaltioita.Naispuolisista suomalaisista luonnonhaltioista keijukaista eniten vastaavat metsänneito ja vedenneito.Taivutustiedot
Taivutusluokka 12 (kulkija)
| Sijamuoto | Yksikkö |
|---|---|
| Nominatiivi | |
| Genetiivi | |
| Partitiivi | |
| Essiivi | |
| Translatiivi | |
| Inessiivi | |
| Elatiivi | |
| Illatiivi | |
| Adessiivi | |
| Ablatiivi | |
| Allatiivi | |
| Abessiivi |
Riimit
-ɑltiɑ
Kaikki riimitLähteet
Viittaa tähän artikkeliin
Asiasanasto.fi. (s.a.). Luonnonhaltia. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 22.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/luonnonhaltia