luon­non­hal­ti­a

substantiivi/ˈluo̯nːonˌhɑltiɑ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

luon-non-hal-ti-a (4 tavua) · 13 kirjainta

sisältää sanat: luonto + haltia

Merkitys

(käännetty englannista)
  1. luonnonvoimia tai tiettyä luonnonpaikkaa edustava henkiolento

Esimerkkilauseet

Taivaanjumalan palvonta kuten luonnonhaltiain yleensä eroaa suuresti vainajainpalveluksesta siinä, ettei se ole määrättyyn uhripaikkaan sidottu, että siihen saattaa ottaa osaa kuka hyvänsä sukuun tai sukupuoleen katsomatta, että uhripapin toimi ei ole perinnöllinen, vaan hänet valitaan kutakin yksityistä uhritoimitusta varten ja ettei sille pyhitettyä uhripaikkaa pidetä taudin (mizh) aiheuttajana.
— Uno Harva, Permalaisten uskonto
Niiden nimi johtui siitä, että kuorona oli satyyreja, jonkinlaisia pukinjalkaisia luonnonhaltioita.
— Carl Grimberg, Kansojen historia 2 Vanha aika II
Naispuolisista suomalaisista luonnonhaltioista keijukaista eniten vastaavat metsänneito ja vedenneito.
— Wikipedia: Keijukainen

Taivutustiedot

Taivutusluokka 12 (kulkija)

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-ɑltiɑ

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Luonnonhaltia. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 22.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/luonnonhaltia