luon­non­tut­ki­ja

substantiivi/ˈluo̯nːonˌtutkijɑ/
Jaa

sisältää sanat: luonto + tutkija

Merkitys

  1. henkilö, joka tutkii luontoa

Esimerkkilauseet

»Olen harras luonnontutkija, mylady», hän virkkoi hiljaa, »ja kävelen mielelläni täällä metsässä, erittäinkin kuutamolla; eikä se ole yksin minun mielipuuhani».
— Charles Garvice, Vain tytön rakkaus
Se on vielä luonnontutkijain selvitystä odottava salaisuus.
— Mór Jókai, Uusi tilanhaltia
Saarella ei asu ketään pysyvästi, mutta siellä on jatkuvasti sotilastukikohdan henkilöstöä sekä luonnontutkijoita tutkimusasemalla.
— Wikipedia: St. Kilda

Taivutustiedot

Taivutusluokka 12

SijamuotoYksikkö
Nominatiiviluonnontutkija
Genetiiviluonnontutkijan
Partitiiviluonnontutkijaa
Essiiviluonnontutkijana
Translatiiviluonnontutkijaksi
Inessiiviluonnontutkijassa
Elatiiviluonnontutkijasta
Illatiiviluonnontutkijaan
Adessiiviluonnontutkijalla
Ablatiiviluonnontutkijalta
Allatiiviluonnontutkijalle
Abessiiviluonnontutkijatta

Riimit

-utkijɑ

Kaikki riimit

Lähteet