Asiasanasto.fi

luonnontutkija

substantiivi

/ˈluo̯nːonˌtutkijɑ/

sisältää sanat: luonto + tutkija

Merkitys

  1. 1.henkilö, joka tutkii luontoa

Esimerkkilauseet

»Olen harras luonnontutkija, mylady», hän virkkoi hiljaa, »ja kävelen mielelläni täällä metsässä, erittäinkin kuutamolla; eikä se ole yksin minun mielipuuhani».

Charles Garvice, Vain tytön rakkaus

Se on vielä luonnontutkijain selvitystä odottava salaisuus.

Mór Jókai, Uusi tilanhaltia

Saarella ei asu ketään pysyvästi, mutta siellä on jatkuvasti sotilastukikohdan henkilöstöä sekä luonnontutkijoita tutkimusasemalla.

Wikipedia: St. Kilda

Taivutustiedot

Taivutusluokka 12

Nominatiiviluonnontutkija
Genetiiviluonnontutkijan
Partitiiviluonnontutkijaa
Essiiviluonnontutkijana
Translatiiviluonnontutkijaksi
Inessiiviluonnontutkijassa
Elatiiviluonnontutkijasta
Illatiiviluonnontutkijaan
Adessiiviluonnontutkijalla
Ablatiiviluonnontutkijalta
Allatiiviluonnontutkijalle
Abessiiviluonnontutkijatta

Riimit

-utkijɑ

Kaikki riimit