luon­tu­a

verbi/ˈluo̯ntuɑˣ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

luon-tu-a (2 tavua) · 7 kirjainta

Merkitykset

  1. toteutua sujuvasti
  2. sujua luontevasti
  3. (murre)(yleiskielessä harvinainen)mukautua

Esimerkkilauseet

Tahtoi rauhaa pohjakerta, sopu sydämet sen täytti, Kammos kansa kalmaa, verta, veljestyin se suunnan näytti, mistä hyveen juuret juontuu, mistä kansain onni luontuu.
— Kössi Kaatra, Alhaisolauluja
Pojat, sukkelaan kokein tutkimaan, miten hauras norjaan juontui, kuinka seoksemme luontui?
— Valter Juva, Sata runoa
Sen sijaan kirjoitettu suomi luontui heikommin, ja myöhemmin urallaan hän tarvitsi käsikirjoitusvaiheessa avustajia.
— Wikipedia: Valentin Vaala

Kollokaatiot

Sanoja, jotka esiintyvät usein sanan luontua lähellä klassikkokirjoissa ja Wikipediassa.

Substantiivit
Minä varron, koska mun hetkeni lyö, jona kaunein luontuu kätteni työ, jona taitoni tottaan näyttää.
— Kössi Kaatra, Alhaisolauluja

Etymologia

Sanakirjassa
Käsitellään sanan luonteva yhteydessä
Vastineita
karjala

V:n luoda1 (katso tätä) ja sen johdosten yhteyteen kuuluvia sanoja.

Vastineet sukukielissä (1 kieli)

Lähisukukielissä

karjalaluontie ’lauhkea; luonteva’ luontuo ’taipua’, luonnistoa ’luonnistaa’ (? ← suomi).

Liittyvät sanat

Esiintymistiheys

2 481 esiintymää · 0.9 / milj.

Suomi24
1.0
Sanomalehdet
2.1
Aikakauslehdet
0.8
Wikipedia
0.2
Reddit
0.7
Tekstitykset
0.2

Taivutustiedot

Taivutusluokka 52 (sanoa), vokaalivaihtelutyyppi J

Yleisimmät: luonnut 52 % · luontuu 22 % · luonnu 10 %

MuotoTaivutus
Infinitiivi
Ind. prees. yks. 1.
Ind. imperf. yks. 3.
Kond. prees. yks. 3.
Pot. prees. yks. 3.
Imperat. prees. yks. 3.
Akt. 2. partisiippi
Pass. imperf.

Verbin luontua taivutus

Indikatiivi

PersoonaPreesensImperfektiPerfektiPluskvamperfekti
minäluonnunluonnuinolen luontunutolin luontunut
sinäluonnutluonnuitolet luontunutolit luontunut
hänluontuuluontuion luontunutoli luontunut
meluonnummeluonnuimmeolemme luontuneetolimme luontuneet
teluonnutteluonnuitteolette luontuneetolitte luontuneet
heluontuvatluontuivatovat luontuneetolivat luontuneet
passiiviluonnutaanluonnuttiinon luonnuttuoli luonnuttu

Konditionaali

PersoonaPreesensPerfekti
minäluontuisinolisin luontunut
sinäluontuisitolisit luontunut
hänluontuisiolisi luontunut
meluontuisimmeolisimme luontuneet
teluontuisitteolisitte luontuneet
heluontuisivatolisivat luontuneet
passiiviluonnuttaisiinolisi luonnuttu

Imperatiivi

PersoonaPreesensPerfekti
sinäluonnu—
hänluontukoonolkoon luontunut
meluontukaamme—
teluontukaa—
heluontukootolkoot luontuneet
passiiviluonnuttakoonolkoon luonnuttu

Potentiaali

PersoonaPreesensPerfekti
minäluontunenlienen luontunut
sinäluontunetlienet luontunut
hänluontuneelienee luontunut
meluontunemmelienemme luontuneet
teluontunettelienette luontuneet
heluontunevatlienevät luontuneet
passiiviluonnuttaneenlienee luonnuttu

Infinitiivit

1. infinitiiviluontua
1. inf. pitkä muotoluontuakseen
2. inf. inessiiviluontuessa
2. inf. inessiivi, passiiviluonnuttaessa
2. inf. instruktiiviluontuen
3. inf. inessiiviluontumassa
3. inf. elatiiviluontumasta
3. inf. illatiiviluontumaan
3. inf. adessiiviluontumalla
3. inf. abessiiviluontumatta
3. inf. instruktiiviluontuman
4. infinitiiviluontuminen
5. infinitiiviluontumaisillaan

Partisiipit

Aktiivin 1. partisiippiluontuva
Passiivin 1. partisiippiluonnuttava
Aktiivin 2. partisiippiluontunut
Passiivin 2. partisiippiluonnuttu
Agenttipartisiippiluontuma
Kieltopartisiippiluontumaton

Riimit

-uontuɑ

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Luontua. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/luontua