lurittelusubstantiivi
/ˈluritːelu/
Merkitys
(käännetty englannista)- 1.iloinen ja reipas soittaminen tai laulaminen
Esimerkkilauseet
Tyttö pyyhki kätensä, astui matolle, joka oli kuin saari saippuaveden keskellä, ja sitten, totta tosiaan, hänen hennosta kurkustaan tulvi pääskysen viserrystä, punarastaan lurittelua, metsäkyyhkyn kujerrusta ja muita tuttuja säveliä.
Ja sinä lopeta lurittelu ja laputa!
Toinen laulutyyppi on iloinen ja kirkas, liverrykseen loppuva lurittelu.
Taivutustiedot
Taivutusluokka 2
| Sijamuoto | Yksikkö |
|---|---|
| Nominatiivi | lurittelu |
| Genetiivi | lurittelun |
| Partitiivi | lurittelua |
| Essiivi | luritteluna |
| Translatiivi | luritteluksi |
| Inessiivi | lurittelussa |
| Elatiivi | lurittelusta |
| Illatiivi | luritteluun |
| Adessiivi | lurittelulla |
| Ablatiivi | lurittelulta |
| Allatiivi | lurittelulle |
| Abessiivi | lurittelutta |
Riimit
-elu
Kaikki riimit