läimintäsubstantiivi

/ˈlæi̯mintæ/

Merkitys

(käännetty englannista)

1.(slangia)lyöminen, läimäyttäminen tai pieksäminen

Taivutustiedot

Sijamuoto	Yksikkö
Nominatiivi	läimintä
Genetiivi	läiminnän
Partitiivi	läimintää
Essiivi	läimintänä
Translatiivi	läiminnäksi
Inessiivi	läiminnässä
Elatiivi	läiminnästä
Illatiivi	läimintään
Adessiivi	läiminnällä
Ablatiivi	läiminnältä
Allatiivi	läiminnälle
Abessiivi	läiminnättä

Riimit

-æimintæ