Asiasanasto.fi

lärp­päsubstantiivi

/ˈlærpːæ/

Merkitys

(käännetty englannista)
  1. 1.henkilö, joka puhuu liikaa tai paljastaa salaisuuksia; lörppö

Esimerkkilauseet

Akka, joka vaihtaa, hyörii, Ostaa paljon tyhjällään; Joka kieppuu, joka pyörii, Liukas kieli lärpällään; Joka ryöstää, pauhaa, pettää Piikasia yhtenään; Joka kiskoo, nylkee, kettää, Pradajerska nimeltään.

Zacharias Topelius, Lukemisia lapsille 3

101, 102. Ilkastellen; ei ole avosuinen lärppä.

Elias Lönnrot, Kalevala (1862)

Esiintymistiheys

145 esiintymää, 0.1 / milj.

Suomi24
0.1
Sanomalehdet
0.0
Aikakauslehdet
0.0
Wikipedia
0.0
Reddit
0.1
Tekstitykset
0.0

Taivutustiedot

SijamuotoYksikkö
Nominatiivilärppä
Genetiivilärpän
Partitiivilärppää
Essiivilärppänä
Translatiivilärpäksi
Inessiivilärpässä
Elatiivilärpästä
Illatiivilärppään
Adessiivilärpällä
Ablatiivilärpältä
Allatiivilärpälle
Abessiivilärpättä

Riimit

-ærpːæ

Kaikki riimit