maan­mit­taa­ja

substantiivi/ˈmɑːnˌmitːɑːjɑ/
Jaa

sisältää sanat: maa + mittaaja

Merkitys

(käännetty englannista)
  1. maanmittari; henkilö, joka työkseen mittaa ja kartoittaa maastoja

Esimerkkilauseet

Kaikkiin valtakunnan osiin lähetettiin maanmittaajia, ja Bureus itse astrolaabilla määräili paikkain latitudeja kautta maan.
— I. K. Inha, Maantiede ja löytöretket III
Nämä roomalaiset maanmittaajat (gromatici) asettivat keppejä, joista he roikottivat rigoriksi kutsutun narun.
— Wikipedia: Roomalainen tie

Taivutustiedot

Taivutusluokka 10

SijamuotoYksikkö
Nominatiivimaanmittaaja
Genetiivimaanmittaajan
Partitiivimaanmittaajaa
Essiivimaanmittaajana
Translatiivimaanmittaajaksi
Inessiivimaanmittaajassa
Elatiivimaanmittaajasta
Illatiivimaanmittaajaan
Adessiivimaanmittaajalla
Ablatiivimaanmittaajalta
Allatiivimaanmittaajalle
Abessiivimaanmittaajatta

Riimit

-itːɑːjɑ

Kaikki riimit

Lähteet