Asiasanasto.fi

maina

substantiivi

/ˈmɑi̯nɑ/

Johdettu sanasta: Maa

Merkitykset

  1. 1.(lähinnä monikossa) mainojen suvun (Acridotheres) laji tai yksilö
  2. 2.monikon essiivi sanasta maa

Synonyymit

Yhdyssanat ja johdokset

Hierarkia

Esimerkkilauseet

Jos olla joet olunna, Joki wieret wehnä maina, Saisi orjatki olutta, Palkollisetkin panosta, Wierrehtä kiwen wetäjät.

A. R. Niemi., Kaksi kansanrunokokoelmaa viime vuosisadalta ynnä Suru-runot suomalaiset

Kunta pysyi maaseutumaisena 1800 -luvulle asti, jolloin suurin osa sen pinta -alasta oli aateliskartanoiden maina.

Wikipedia: Täbyn kunta

Englanninkieliset vastineet

  • grackle

Taivutustiedot

Nominatiivimaina
Genetiivimainan
Partitiivimainaa
Essiivimainana
Translatiivimainaksi
Inessiivimainassa
Elatiivimainasta
Illatiivimainaan
Adessiivimainalla
Ablatiivimainalta
Allatiivimainalle
Abessiivimainatta

Riimit

-ɑinɑ

Kaikki riimit