ma­ku­suun­ta

substantiivi/ˈmɑkuˌsuːntɑ/
Jaa

Yhdyssana: maku + suunta

Merkitys

  1. (kulttuuri) ajalle ja muodille ominaisten mieltymysten suuntautuneisuuden ilmentymä, joka tulee erityisesti esille suhteessa taiteisiinMyös ovat mainittavat kellotapulit, joiden eloisat rajapiirteet barokkiajan makusuunta on luonut.

Etymologia

maku + suunta

Liittyvät sanat

Käännökset

  • saksaMode (f)

Esimerkkilauseet

Makusuuntia on, kuten sanottu, monta, mutta ne kaikki väräjävät määrättyjen, äärimmäisten rajojen välillä yhteisen akselin ympärillä.
— Viktor Rydberg, Kaunis ja sen lait
Kaikeksi onneksi näyttää tuo makusuunta nyt alkavan kuitenkin väistyä yksinkertaisemman ja järkevämmän tyylin tieltä.
— Anders Ramsay, Muistoja lapsen ja hopeahapsen II
Tämä nurinkurinen makusuunta vaikutti epäedullisesti koko 1600 -luvun espanjalaiseen ja portugalilaiseen runouteen.
— Wikipedia: Luis de Góngora

Taivutustiedot

SijamuotoYksikkö
Nominatiivimakusuunta
Genetiivimakusuunnan
Partitiivimakusuuntaa
Essiivimakusuuntana
Translatiivimakusuunnaksi
Inessiivimakusuunnassa
Elatiivimakusuunnasta
Illatiivimakusuuntaan
Adessiivimakusuunnalla
Ablatiivimakusuunnalta
Allatiivimakusuunnalle
Abessiivimakusuunnatta

Riimit

-uːntɑ

Kaikki riimit

Lähteet