ma­rin

erisnimi, substantiivi/ˈmɑri(ː)n/
Jaa
Viittaa artikkeliin

ma-rin (2 tavua) · 5 kirjainta

Merkitykset

substantiivi

  1. yksikön genetiivi sanasta mari
  2. yksikön akkusatiivi sanasta mari

erisnimi

  1. eräs sukunimi
  2. yksikön genetiivi sanasta Mari

Etymologia

Vanhin tieto
Gustaf Erik Eurén, 1860
Levinneisyys
Pohjois-Suomi Nakkila

Lainalähde: mahdollisesti ← skandinaavinen, vertaa muinaisnorja mari ’tukipalkki, ‑hirsi; teline, jossa on jalat toisessa päässä’, nykynorja mara, mare ’sama merkitys’

Samaa juurta olevia sanoja

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Marin. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 21.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/marin