mar­ko­vin e­päyh­tä­lö

1. 1.(Matematiikka)epäyhtälö, joka antaa ylärajan ei-negatiivisia arvoja saavan satunnaismuuttujan häntätodennäköisyydelle: jonkin havainnon ja sitä suurempien havaintojen todennäköisyys on pienempi tai yhtä suuri kuin jakauman odotusarvon ja kyseisen havainnon osamäärä

Liittyvät sanat