mel­las­ta­ja

substantiivi/ˈmelːɑstɑjɑ/
Jaa

Johdettu sanasta: mellastaa

Merkitys

(käännetty englannista)
  1. henkilö, joka osallistuu mellakkaan tai aiheuttaa meluisaa rauhattomuutta

Esimerkkilauseet

Kieleen nähden vallitsi hurjain mellastajain kesken babyloonialainen sekasorto.
— Viktor Rydberg, Itämeren risteilijä
Tuossahan tuli jo seuraakin hänelle, muutamia ikämiehiä, jotka pakenivat mellastajien edellä, riensivät ojan yli ja kapusivat aidalle Oton viereen, ruveten heti kertoilemaan tapausten kulkua.
— Kaarle Halme, Kyläraittien kuningas
Ensimmäiseksi tuli Ameipsiaan Mellastajat, jonka aiheena saattoi olla edellisenä vuonna tapahtunut hermien turmeleminen, kun taas kolmanneksi jäi Frynikhoksen Yksineläjä, joka oli kuvaus ihmisvihaajasta.
— Wikipedia: Linnut (Aristofanes)

Taivutustiedot

Taivutusluokka 10

SijamuotoYksikkö
Nominatiivimellastaja
Genetiivimellastajan
Partitiivimellastajaa
Essiivimellastajana
Translatiivimellastajaksi
Inessiivimellastajassa
Elatiivimellastajasta
Illatiivimellastajaan
Adessiivimellastajalla
Ablatiivimellastajalta
Allatiivimellastajalle
Abessiivimellastajatta

Riimit

-ɑjɑ

Kaikki riimit

Lähteet