me­ne­väi­nen

adjektiivi/ˈmeneʋæi̯nen/
Jaa

Johdettu sanasta: mennä

Merkitys

(käännetty englannista)
  1. kiireinen, vauhdikas tai eläväinen

Liittyvät sanat

Esimerkkilauseet

Ne monet tulevaiset ja meneväiset muuttivat kammarin kuin vahtihuoneeksi — ja Anna, tottumaton muuhun kuin puhtauteen ja vienouteen, siirsi nyt niin liki puoleensa kuin mahdollinen oli pallin, jotta ei joku etsiväisistä olisi saanut siitä niin rahtuakaan osaa.
— Berthold Auerbach, Juoseppi lumessa
Saarnastuolistakin tulee helposti Mooseksen istuin, jolla istujista Herra sanoo: "Voi, teitä te ulkokullatut, kun suljette taivasten valtakunnan ihmisiltä, sillä itse te ette mene sisälle, ettekä salli meneväisten sisälle mennä."
— E. W. Pakkala, Herran sana vuoden jokaiselle päivälle
Qing -dynastian aikana kunqu hiipui vähitellen pois kuvasta, oppineistonkin hiljalleen kaivatessa uutta ja meneväisempää aiheistoa ja vähemmän syvällistä asioiden käsittelyä, siirtyen siten paikallisoopperan (difangxi) pariin.
— Wikipedia: Kiinalainen ooppera

Taivutustiedot

Taivutusluokka 38

SijamuotoYksikkö
Nominatiivimeneväinen
Genetiivimeneväisen
Partitiivimeneväistä
Essiivimeneväisenä
Translatiivimeneväiseksi
Inessiivimeneväisessä
Elatiivimeneväisestä
Illatiivimeneväiseen
Adessiivimeneväisellä
Ablatiivimeneväiseltä
Allatiivimeneväiselle
Abessiivimeneväisettä

Riimit

-æinen

Kaikki riimit

Lähteet