me­ren­tuok­su

substantiivi/ˈmerenˌtuo̯ksu/
Jaa
Viittaa artikkeliin

me-ren-tuok-su (4 tavua) · 11 kirjainta

Yhdyssana: meri + tuoksu

Merkitys

(käännetty englannista)
  1. merelle ominainen tuoksu

Esimerkkilauseet

Kun Philip heräsi unestaan suloinen merentuoksu nenässään ja kevätlintujen laulu korvissaan, laitteli Nan-täti juuri parhaillaan kirjettä takaisin kuoreen.
— Hall Caine, Man-saaren tuomari
Tai istui hän avattujen akkunoiden ääressä, hengitti merentuoksuja ja kirjoitti lemmenlauluja... haikeita... suloisia... suuteloon uskovia.
— Ain'Elisabet Pennanen, Voimaihmisiä
Korvat vielä täynnä tarasconilaisten hyvähuutoja ja hurmaantuneena taivaan valosta ja merentuoksusta, astui Tartarin säteillen edelleen, pyssyt olalla, pää pystyssä, tähystellen tuota ihmeellistä Marseillen satamaa, jonka hän näki ensi kerran ja joka hänet lumosi... Miesparka luuli näkevänsä unta.
— Alphonse Daudet, Tarasconin Tartarin

Taivutustiedot

Taivutusluokka 1 (valo)

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-uoksu

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Merentuoksu. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 21.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/merentuoksu