merentuoksu
substantiivi/ˈmerenˌtuo̯ksu/me-ren-tuok-su (4 tavua) · 11 kirjainta
Merkitys
(käännetty englannista)- merelle ominainen tuoksu
Esimerkkilauseet
Kun Philip heräsi unestaan suloinen merentuoksu nenässään ja kevätlintujen laulu korvissaan, laitteli Nan-täti juuri parhaillaan kirjettä takaisin kuoreen.Tai istui hän avattujen akkunoiden ääressä, hengitti merentuoksuja ja kirjoitti lemmenlauluja... haikeita... suloisia... suuteloon uskovia.Korvat vielä täynnä tarasconilaisten hyvähuutoja ja hurmaantuneena taivaan valosta ja merentuoksusta, astui Tartarin säteillen edelleen, pyssyt olalla, pää pystyssä, tähystellen tuota ihmeellistä Marseillen satamaa, jonka hän näki ensi kerran ja joka hänet lumosi... Miesparka luuli näkevänsä unta.Taivutustiedot
Taivutusluokka 1 (valo)
| Sijamuoto | Yksikkö |
|---|---|
| Nominatiivi | |
| Genetiivi | |
| Partitiivi | |
| Essiivi | |
| Translatiivi | |
| Inessiivi | |
| Elatiivi | |
| Illatiivi | |
| Adessiivi | |
| Ablatiivi | |
| Allatiivi | |
| Abessiivi |
Riimit
-uoksu
Kaikki riimitLähteet
Viittaa tähän artikkeliin
Asiasanasto.fi. (s.a.). Merentuoksu. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 21.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/merentuoksu