me­ri­su­mu

Joka kerta, kuin sumu hiukankin haihtui, olivat kaikki saaret täynnä ihmisiä, jotka katsoivat ulos merelle: — lyijynharmaa meri, pilvinen, harmaa taivas, kivenharmaat, lumettomat rannat!... Yksinäisiä vesilintuja lensi tyrskyjä kohden ja sitten taas suoraan takaisin, ikäänkuin olisivat aikoneet halkaista merisumun, joka ylt'ympäri peitti taivaanrannan, tähystelläkseen silliä.

Sinä aikana, jolloin kutteri ilmestyi haaksirikkoisten näköpiiriin ja pelastustyötä suoritettiin, oli merisumu keskittynyt Norpauhan ja Sarven väliin, jotenka tullivartioaluksessa ei tiedetty tapauksesta mitään, ennenkuin vasta aamulla.

Siirtymäsumua kutsutaan joskus merisumuksi.