meromorfinenadjektiivi
/ˈmeroˌmorfinen/
Merkitys
- 1.(Matematiikka)kompleksimuuttujan funktio, joka on analyyttinen lukuunottamatta niitä pisteitä, joissa sillä on napa
Esimerkkilauseet
Voidaan todistaa, että analyyttinen jatke on uniikki, koska Riemannin zeeta -funktio on meromorfinen funktio.
Jokainen meromorfinen funktio voidaan esittää kahden holomorfisen funktion osamääränä.
Taivutustiedot
Taivutusluokka 38
| Sijamuoto | Yksikkö |
|---|---|
| Nominatiivi | meromorfinen |
| Genetiivi | meromorfisen |
| Partitiivi | meromorfista |
| Essiivi | meromorfisena |
| Translatiivi | meromorfiseksi |
| Inessiivi | meromorfisessa |
| Elatiivi | meromorfisesta |
| Illatiivi | meromorfiseen |
| Adessiivi | meromorfisella |
| Ablatiivi | meromorfiselta |
| Allatiivi | meromorfiselle |
| Abessiivi | meromorfisetta |
Riimit
-orfinen
Kaikki riimit