me­ta­sta­bi­li­teet­tisubstantiivi

1. 1.fysikaalisen systeemin ominaisuus säilyä tasapainossa häiriintymättömänä, mutta siirtyä vakaampaan tilaan riittävän suuren häiriön vaikutuksesta

1. 1.the quality of a physical system that persists in its existing equilibrium when undisturbed (or only slightly disturbed) but able to pass to a more stable equilibrium when sufficiently disturbed

Hierarkia

Esimerkkilauseet