met­sä­pu­ro

Ja sentähden sieltä aina tuontuostakin tekee mieli pois, näkemään perin kotimaisia maisemia, kuulemaan kieltä, joka sorisee omaa metsäpuron sorinataan, ja katselemaan kasvoja, joissa ei ole ulkolaista sekoitusta.

Kun aamun aurinko valaisi maisemaa, jonka hiljaisuutta ei linnun laulu, ei kellon kilinä, ei paimenen torvi elähyttänyt, koska musta surma oli sen äsken jättänyt ja jälkeensä hiljaisuuden heittänyt — silloin seisoivat nuo molemmat miehet kukkulalla metsäpuron luona, ja veli Johannes virkkoi:

Vesistöalueeseen laskee pääasiassa idästä ja pohjoisesta jokia ja metsäpuroja, joista osaa on perattu uiton tai metsänhoidollisin perustein.