moi­jaa

Jaa
Viittaa artikkeliin

Merkitykset

  1. (slangi)voida (hyvin, huonosti)
  2. (slangi)tervehtiä
  3. (slangi)syödä

Etymologia

1moijaa1 – voida (hyvin, huonosti)

Alkuperä
Lainasana (ruotsi: må)
Slangissa
1910 lähtien

Helsingin slangissa

moijaa ’voida (hyvin, huonosti)’

← ruotsi må ’voida, saada, kyetä’, må bra ’voida hyvin’, må illa ’poida pahoin’ (tanska maa, maatte, islanti mega, gootti magan, saksa mögen, englanti may ’voida, saada; ‑koon, kunpa jne.’); osin ehkä myös ← ruotsi moja ’elellä herroiksi, voida paksusti’ (katso smoijaa).

2moijaa2 – tervehtiä

Slangissa
1900 lähtien

Helsingin slangissa

moi ’tervehdys’; myös moikka, moin, moins

? ← alasaksa moin tervehdyssana, jonka takana on joko alasaksa moi, hollanti mooi ’kaunis’ tai saksa morgen ’huomen(ta)’ sanan äänteellinen mukaelma; sana on tunnettu myös suomi kaakkoismurteissa ja saattaa olla peräisin Viipurin puhekielestä.

Johdoksia: moikkaa, moidaa, moijaa ’tervehtiä’

3moijaa3 – syödä

Alkuperä
Lainasana (ruotsi: moja)
Slangissa
1910 lähtien

Helsingin slangissa

smoijaa ’syödä’; myös moijaa, smöijaa

← ruotsi ark. moja ’voida paksusti, köllötellä; vetää naamariin (ruokaa, juomaa)’; vertaa moijaa.

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Moijaa. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 18.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/moijaa