moi­ku­na

substantiivi/ˈmoi̯kunɑ/
Jaa

Merkitys

(käännetty englannista)
  1. kumea, kova ja kaikuva metallinen ääni, kuten kirkonkellon kumu

Esimerkkilauseet

Versaillesissa ilmoitti hätäkellon moikuna kansanjoukon olevan lähenemässä.
— Clara Tschudi, Marie Antoinette

Taivutustiedot

Taivutusluokka 12

SijamuotoYksikkö
Nominatiivimoikuna
Genetiivimoikunan
Partitiivimoikunaa
Essiivimoikunana
Translatiivimoikunaksi
Inessiivimoikunassa
Elatiivimoikunasta
Illatiivimoikunaan
Adessiivimoikunalla
Ablatiivimoikunalta
Allatiivimoikunalle
Abessiivimoikunatta

Riimit

-oikunɑ

Kaikki riimit

Lähteet