Asiasanasto.fi

moi­ku­nasubstantiivi

/ˈmoi̯kunɑ/

Merkitys

(käännetty englannista)
  1. 1.kumea, kova ja kaikuva metallinen ääni, kuten kirkonkellon kumu

Esimerkkilauseet

Versaillesissa ilmoitti hätäkellon moikuna kansanjoukon olevan lähenemässä.

Clara Tschudi, Marie Antoinette

Taivutustiedot

Taivutusluokka 12

SijamuotoYksikkö
Nominatiivimoikuna
Genetiivimoikunan
Partitiivimoikunaa
Essiivimoikunana
Translatiivimoikunaksi
Inessiivimoikunassa
Elatiivimoikunasta
Illatiivimoikunaan
Adessiivimoikunalla
Ablatiivimoikunalta
Allatiivimoikunalle
Abessiivimoikunatta

Riimit

-oikunɑ

Kaikki riimit