mois­kaut­taa

verbi/ˈmoi̯skɑutːɑːˣ/
Jaa

Merkitys

(käännetty englannista)
  1. (transitiivinen)antaa kuuluva suudelma tai pusu

Esimerkkilauseet

— Eiköhän mekin suudella, koska nuo ryssätkin... — jatkaa hän heti esittelynsä päälle ja samalla moiskauttaa hän minulle mehevän suutelon, ei poskille, vaan suulle yhtä avonaisen suomalaisesti kuin hän sitä ehdottikin.
— Kyösti Wilkuna, Kahdeksan kuukautta Shpalernajassa
Saatuaan asiastani tiedon, pitivät he heti kokouksen... Kokouksessa on heillä sihteeri — tuommoinen nykyajan keikari, te tiedätte, tukka kammattu sivuille, joten näyttää ihan siltä, kuin jos kallonsa olisi haljennut kahtia, silmännurkassa lasipalanen; puhuu niin äitelästi ja suutelee vähä väliä heidän käsiään, ihan ehtimiseen moiskauttaa.
— Vasili Nemirovitsh-Dantshenko, Majurin holhokit

Esiintymistiheys

287 esiintymää · 0.1 / milj.

Suomi24
0.1
Sanomalehdet
0.0
Aikakauslehdet
0.0
Wikipedia
0.0
Reddit
0.0
Tekstitykset
0.1

Taivutustiedot

Taivutusluokka 53, vokaalivaihtelutyyppi C

MuotoTaivutus
Infinitiivimoiskauttaa
Ind. prees. yks. 1.moiskautan
Ind. imperf. yks. 3.moiskautti
Kond. prees. yks. 3.moiskauttaisi
Pot. prees. yks. 3.moiskauttanee
Imperat. prees. yks. 3.moiskauttakoon
Akt. 2. partisiippimoiskauttanut
Pass. imperf.moiskautettiin

Riimit

-utːɑː

Kaikki riimit

Lähteet