mo­nen­ko­koi­nen

Taas sukeltaa Shemeikan käsi laukkuun, nostaa sieltä mytyn, silkkikankaaseen käärityn, monilla nauhoilla solmitun, aukoilee, päästelee pitkin, taitavin, solakoin sormin, siteet suuhunsa keräten — kehittyy käsiin rasia täynnä yhä hienompaan silkkiin käärittyjä kapineita, monennäköisiä, monenkokoisia, ne pöydälle latelee, taas takaisin panee — helähtävät hopeaa, kulahtavat kultaa — yhden viimein jättää, auki käärii, peukalon ja etusormen välissä riiputtelee rintasolkea kullankarvallista, helmiä välkkävää, ketjut siitä kahden puolen riippuen — jota kaikkea Marja henkeään pidätellen katselee.

Huomiotamme herättävät erikoisesti monenkokoiset saviruukut; niitä käytetään maitoastioina ja on niiden nostelemista varten olemassa aivan erikoinen hanko.

Kun tietokone pelaa Life -peliä, mustavalkea sekamelska häviää, ja näytölle ilmestyy monenlaisia ja monenkokoisia ruuduista koostuvia, ajan mukana muuttuvia kuvioita.