mo­not­ta­mi­nen

substantiivi/ˈmonotːɑminen/
Jaa

Johdettu sanasta: monottaa

Merkitys

  1. teonnimi verbistä monottaa

Etymologia

monottaa + johdin -minen

Taivutustiedot

Taivutusluokka 38

SijamuotoYksikkö
Nominatiivimonottaminen
Genetiivimonottamisen
Partitiivimonottamista
Essiivimonottamisena
Translatiivimonottamiseksi
Inessiivimonottamisessa
Elatiivimonottamisesta
Illatiivimonottamiseen
Adessiivimonottamisella
Ablatiivimonottamiselta
Allatiivimonottamiselle
Abessiivimonottamisetta

Riimit

-ɑminen

Kaikki riimit

Lähteet