mou­ka­roi­mi­nen

substantiivi/ˈmou̯kɑroi̯minen/
Jaa

Johdettu sanasta: moukaroida

Merkitys

  1. toistuva yhtäjaksoinen iskemien yhdellä tai useammalla moukarilla

Etymologia

moukaroida + johdin -minen

Liittyvät sanat

Esimerkkilauseet

Vastausta ei kuulunut, mutta oven moukaroiminen taukosi hetkiseksi alkaakseen sitten jälleen hiukan varovaisemmin.
— Edward S. Ellis, Virran kummitus
"Ovatko työt linnanpihalla päättyneet vai miksi moukaroiminen ja sahaaminen on yhtäkkiä laannut."
— Santeri Ivalo, Suomalaisia sankareita I
Sitten aloitettiin umpikujaan jääneiden ihmisten järjestelmällinen moukaroiminen.
— Wikipedia: Dresdenin pommitukset

Taivutustiedot

Taivutusluokka 38

SijamuotoYksikkö
Nominatiivimoukaroiminen
Genetiivimoukaroimisen
Partitiivimoukaroimista
Essiivimoukaroimisena
Translatiivimoukaroimiseksi
Inessiivimoukaroimisessa
Elatiivimoukaroimisesta
Illatiivimoukaroimiseen
Adessiivimoukaroimisella
Ablatiivimoukaroimiselta
Allatiivimoukaroimiselle
Abessiivimoukaroimisetta

Riimit

-oiminen

Kaikki riimit

Lähteet