muok­kau­tu­vuus

substantiivi/ˈmuo̯kːɑu̯tuʋuːs/
Jaa

Johdettu sanasta: muokkautua

Merkitys

(käännetty englannista)
  1. ominaisuus, joka kuvaa kohteen kykyä muovautua, mukautua tai olla työstettävissä

Esimerkkilauseet

Stressi saattaa myös rappeuttaa elimistöä ja aiheuttaa aivojen muokkautuvuutta häiritsevien tulehdussytokiinien erittymistä.
Wikipedia: Krooninen väsymysoireyhtymä
Iitsetiivistyvä betoni poikkeaa nimenomaan muokkautuvuudellaan tavanomaisesta betonista.
Wikipedia: Itsetiivistyvä betoni

Esiintymistiheys

12 esiintymää · 0.0 / milj.

Suomi24
0.0
Sanomalehdet
0.0
Aikakauslehdet
0.1
Wikipedia
0.0
Reddit
0.0
Tekstitykset
0.0

Taivutustiedot

Taivutusluokka 40

SijamuotoYksikkö
Nominatiivimuokkautuvuus
Genetiivimuokkautuvuuden
Partitiivimuokkautuvuutta
Essiivimuokkautuvuutena
Translatiivimuokkautuvuudeksi
Inessiivimuokkautuvuudessa
Elatiivimuokkautuvuudesta
Illatiivimuokkautuvuuteen
Adessiivimuokkautuvuudella
Ablatiivimuokkautuvuudelta
Allatiivimuokkautuvuudelle
Abessiivimuokkautuvuudetta

Riimit

-uʋuːs

Kaikki riimit

Lähteet