mur­rok­ko

substantiivi/ˈmurːokːo/
Jaa

Merkitys

(käännetty englannista)
  1. kaatuneiden puiden muodostama tiheikkö; tuulenkaatofajen rypäs

Esimerkkilauseet

Ja ken pimeässä osui luolalle läpi murrokkojen ja tiheikköjen, häneltä melkein huikeni silmät seiniin pistettyjen soihtujen valossa.
Carl Blink, Kaarle ja Sigismund I
Samosimme tuntikausia milloin sankkaa poppelimetsää milloin tiheikköä, murrokkoa ja sankkaa kellastunutta kamishikenttää.
Sven Hedin, Aasian erämaissa

Taivutustiedot

Taivutusluokka 4, vokaalivaihtelutyyppi A

SijamuotoYksikkö
Nominatiivimurrokko
Genetiivimurrokon
Partitiivimurrokkoa
Essiivimurrokkona
Translatiivimurrokoksi
Inessiivimurrokossa
Elatiivimurrokosta
Illatiivimurrokkoon
Adessiivimurrokolla
Ablatiivimurrokolta
Allatiivimurrokolle
Abessiivimurrokotta

Riimit

-urːokːo

Kaikki riimit

Lähteet