murrokkosubstantiivi
/ˈmurːokːo/
Merkitys
(käännetty englannista)- 1.kaatuneiden puiden muodostama tiheikkö; tuulenkaatofajen rypäs
Esimerkkilauseet
Ja ken pimeässä osui luolalle läpi murrokkojen ja tiheikköjen, häneltä melkein huikeni silmät seiniin pistettyjen soihtujen valossa.
Samosimme tuntikausia milloin sankkaa poppelimetsää milloin tiheikköä, murrokkoa ja sankkaa kellastunutta kamishikenttää.
Taivutustiedot
Taivutusluokka 4, vokaalivaihtelutyyppi A
| Sijamuoto | Yksikkö |
|---|---|
| Nominatiivi | murrokko |
| Genetiivi | murrokon |
| Partitiivi | murrokkoa |
| Essiivi | murrokkona |
| Translatiivi | murrokoksi |
| Inessiivi | murrokossa |
| Elatiivi | murrokosta |
| Illatiivi | murrokkoon |
| Adessiivi | murrokolla |
| Ablatiivi | murrokolta |
| Allatiivi | murrokolle |
| Abessiivi | murrokotta |
Riimit
-urːokːo
Kaikki riimit