my­ke­vä

adjektiivi/ˈmykeʋæ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

my-ke-vä (3 tavua) · 6 kirjainta

Merkitys

(käännetty englannista)
  1. (murteellinen)(harvinainen)ulospäin kaareva eli kupera

Esimerkkilauseet

Sen järvien pohjalla riippui, rannoista kiinni pitäen, taivaan komea ontelo, mykevä puoli alaspäin.
— Irmari Rantamala, Harhama II
Kuvailkaa kirkon kello ylös-alaisin, jonka päällä on vähän mykevä kansi.
— Otto Tuomi, Pieniä kertomuksia
Mutta edessämme oli nyt ainoastaan hieman mykevä, sangen laaja ylänkö niin pitkälti kuin silmä kantoi; eräässä paikassa oli pienempi kasa kiviharkkoja ja sitä tunturin korkeinta kohtaa nimitettiin laeksi.
— Emil Nervander, Matkakuvaelmia ja muistoja Lapin rajoilta

Etymologia

Sanakirjassa
Käsitellään sanan mykky yhteydessä
Vanhin tieto
1874
Vastineita
karjala, viro, liivi

Deskr. sanoja.

Vastineet sukukielissä (3 kieltä)

Lähisukukielissä

karjalamykkyrä, mykkyri ’pyöreähkö esine; paakku, kokkare; pieni ja lihava ihminen’, mykyrä ’kuperahko ja pyöreähkö esine’
viromügar ’suurehko ohut pilvi’, mügarik ’epätasainen, kuoppainen; ohuessa pilvessä oleva’, mügam ’viljakeko’
liivimigām, mügām ’joukko, kasa, läjä’.

Taivutustiedot

Taivutusluokka 10 (koira)

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Vertailumuodot: mykevä – mykevämpi – mykevin

Riimit

-ykeʋæ

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Mykevä. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 21.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/mykevä