Asiasanasto.fi

männä

adjektiivi, verbi

/ˈmænːæˣ/

Merkitykset

  1. 1.mennyt, viime; männy, männyt, viimi; itäsuomalainen muoto sanasta mennäMännä talavi oli aeka luminen.
  2. 2.(murteellinen) lähtä, itäsuomalainen muoto sanasta mennäSoattaa tästä jo männä.

Liittyvät sanat

Esimerkkilauseet

Vaan ei ennee Sinne männä, Kaikki uneuhtuu jo häneen!

C. A. Gottlund, Otava Osa I

Sillon ukko-Riekonnii poskessa rupes mälli pyörimään ja silimät virkkamaan, sillä tieshän ukko, että salamessa pittää männä siivosti kahtoin sivu päivälläkkii, suatikka tervapimmeellä yöllä.

Juutas Puustinen, Savolaisia sutkauksia ja letkauksia

Uusia innovaatioita muinaiskarjalassa olivat muun muassa vokaalien välisten * d:n ja * g:n katoaminen, monikkovartalo * - l Oi -, jälkitavujen * e:n labiaalistuminen labiaalisten konsonanttien edellä, ä:llinen mennä -sana muodossa männä ja labiaalivokaaliset me, te ja he.

Wikipedia: Muinaiskarjalan kieli

Esiintymistiheys

1 635 esiintymää, 0.6 / milj.

Suomi24
0.7
Sanomalehdet
0.2
Aikakauslehdet
0.2
Wikipedia
0.0
Reddit
0.5
Tekstitykset
0.0

Riimit

-ænːæ

Kaikki riimit