män­nä

verbi/ˈmænːæˣ/
Jaa

Merkitys

  1. (murteellinen) lähtä, itäsuomalainen muoto sanasta mennäSoattaa tästä jo männä.

Esimerkkilauseet

Vaan ei ennee Sinne männä, Kaikki uneuhtuu jo häneen!
— C. A. Gottlund, Otava Osa I
Sillon ukko-Riekonnii poskessa rupes mälli pyörimään ja silimät virkkamaan, sillä tieshän ukko, että salamessa pittää männä siivosti kahtoin sivu päivälläkkii, suatikka tervapimmeellä yöllä.
— Juutas Puustinen, Savolaisia sutkauksia ja letkauksia
Uusia innovaatioita muinaiskarjalassa olivat muun muassa vokaalien välisten * d:n ja * g:n katoaminen, monikkovartalo * - l Oi -, jälkitavujen * e:n labiaalistuminen labiaalisten konsonanttien edellä, ä:llinen mennä -sana muodossa männä ja labiaalivokaaliset me, te ja he.
— Wikipedia: Muinaiskarjalan kieli

Esiintymistiheys

1 635 esiintymää · 0.6 / milj.

Suomi24
0.7
Sanomalehdet
0.2
Aikakauslehdet
0.2
Wikipedia
0.0
Reddit
0.5
Tekstitykset
0.0

Lähteet