mölähtelijäsubstantiivi

/ˈmølæhtelijæ/

Merkitys

(käännetty englannista)

1.henkilö, jolla on tapana huudella tai karjua

Taivutustiedot

Taivutusluokka 12

Sijamuoto	Yksikkö
Nominatiivi	mölähtelijä
Genetiivi	mölähtelijän
Partitiivi	mölähtelijää
Essiivi	mölähtelijänä
Translatiivi	mölähtelijäksi
Inessiivi	mölähtelijässä
Elatiivi	mölähtelijästä
Illatiivi	mölähtelijään
Adessiivi	mölähtelijällä
Ablatiivi	mölähtelijältä
Allatiivi	mölähtelijälle
Abessiivi	mölähtelijättä

Riimit

-elijæ