naar­muit­ta

substantiivi
Jaa

Johdettu sanasta: naarmu

Merkitys

(käännetty englannista)
  1. tila, jossa ei ole naarmuja tai vaurioita; vahingoittumattomana

Esimerkkilauseet

Aamuun mennessä se kohtasi niitä useita, mutta selvisi kaikista naarmuitta.
— Ernest Thompson Seton, Eläinten sankareita
Naarmuitta oli hän nytkin selvinnyt ja antanut viimeisen iskun metsän vaarille.
— Veikko Korhonen, Suomen kansan historiallisia kertomuksia II
Välttelee joutumista "kuulan tielle" eli taistelun keskelle ja selviää sodasta täysin naarmuitta.
— Wikipedia: Tuntematon sotilas