neu­ras­te­ni­a

Hän oli saanut kyllänsä Pariisin seuraelämästä; hän ei enää voinut sietää tätä tyhjyyttä, tätä laiskottelua, tätä moraalista voimattomuutta, tätä neurasteniaa, tätä ylenmääräistä saivartelua, jossa ei ollut pontta eikä pohjaa, ja joka hävitti itseäänkin.

Suurin vihollisenne on neurastenia, epäilys.

Historian aikana on ollut useita psykosomaattisia teorioita, kuten refleksiteoria ja neurastenia, jotka ovat osoittautuneet vääriksi.