- Sanakirjassa
- Käsitellään sanan nuohota yhteydessä
- Vanhin tieto
- Kalevala 1835, 1849, 1835
- Vastineita
- inkeroinen
johd. deskr. sanasta nuoha ’(et. savupiippuun kertynyt) noki; pöly-, nöyhtä- tai roskakerros esimerkiksi veden pinnalla (Gan 1787; Satakunta Pohjanmaa Vermlanti); lentävä pöly (Lounais-Suomi Keski-Suomi Savo); lumipyry, tuisku (Keski-Suomi Savo); riita, tora, meteli (Keski-Suomi Savo)’, huomaa myös nuuha (Gan; Kaakkois-Häme Kymenlaakso Peräpohja Länsipohja) ’pöly, nöyhtä’ ja nuha (paikoin murt.) ’lentävä pöly’.