nurk­kaa­mi­nen

substantiivi/ˈnurkːɑːminen/
Jaa

Johdettu sanasta: nurkata

Merkitys

  1. teonnimi verbistä nurkata

Etymologia

nurkata + johdin -minen

Taivutustiedot

Taivutusluokka 38

SijamuotoYksikkö
Nominatiivinurkkaaminen
Genetiivinurkkaamisen
Partitiivinurkkaamista
Essiivinurkkaamisena
Translatiivinurkkaamiseksi
Inessiivinurkkaamisessa
Elatiivinurkkaamisesta
Illatiivinurkkaamiseen
Adessiivinurkkaamisella
Ablatiivinurkkaamiselta
Allatiivinurkkaamiselle
Abessiivinurkkaamisetta

Riimit

-inen

Kaikki riimit

Lähteet