o­heis­huol­ta­juussubstantiivi

1. 1.(juridiikka)järjestely, jossa lapsen huoltajuudesta vastaamaan on määrätty hänen toisen tai kummankin vanhempansa lisäksi ulkopuolinen henkilö oheishuoltajaksi

1. 1.having custody over a child despite not being a parent (such as a stepparent), in cases where the custody is shared with one or both of that child's parents

Etymologia

yhdyssanamuoto + oheinen + huoltajuus

Liittyvät sanat