or­juut­ta­ja

substantiivi/ˈorjuːtːɑjɑ/
Jaa

Johdettu sanasta: orjuuttaa

Merkitys

  1. henkilö, joka orjuuttaa

Etymologia

orjuuttaa + johdin -ja

Esimerkkilauseet

Me emme nähkääs mielellämme puhu saksaa, se on vanhojen orjuuttajiemme kieli.
— Vilho Helanen, Ankarat tähdet
Äitikin piti poikaa arvossa, vaikka poika olikin jossain määrin saatu kasvatetuksi kristilliseen henkeen sekä vieraantumaan kansasta ja omaksumaan orjuuttajain mielipiteitä.
— Jaak Järv, Karolus
Hänen mukaansa juutalaiset olivat valkoisia orjuuttajia ja vastuussa yli 90 prosentista kaikesta maan seksityöstä.
— Wikipedia: Julius Streicher

Taivutustiedot

Taivutusluokka 10

SijamuotoYksikkö
Nominatiiviorjuuttaja
Genetiiviorjuuttajan
Partitiiviorjuuttajaa
Essiiviorjuuttajana
Translatiiviorjuuttajaksi
Inessiiviorjuuttajassa
Elatiiviorjuuttajasta
Illatiiviorjuuttajaan
Adessiiviorjuuttajalla
Ablatiiviorjuuttajalta
Allatiiviorjuuttajalle
Abessiiviorjuuttajatta

Riimit

-ɑjɑ

Kaikki riimit

Lähteet