pöö­ke­li

Jaa
Viittaa artikkeliin

Merkitykset

  1. kummitus, aave
  2. (slangi)hullu, hölmö, älytön

Etymologia

1pöökeli1 – kummitus, aave

Sanakirjassa
Rinnakkaismuoto, käsitellään sanan kyöpeli yhteydessä
Vastineita
inkeroinen, karjala

todennäköisesti ← germaaninen, vertaa varhaisempi uusruotsi *köbel, (1400-luv.) køpel = saksa kobold, kobol, keskiyläsaksa kobolt ’tonttu, talonhaltija; vuorenpeikko’ (tästä metallin nimitys koboltti) sekä toisaalta nykyruotsi spöke, spökelse ’kummitus, haamu, aave, mörkö, harhanäky’ (= alasaksa spökels, keskialasaksa spōk(e)nisse jne.). Jälkimmäisen lainalähteen oletuksen tekee mahdolliseksi rinnakkaisasu pöökeli, joka tässä tapauksessa edustaisi alkuperäistä kantaa.

Vastineet sukukielissä (2 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenkoppēli ’vanhapoika’ (ehkä ← venäjä kobéĺ ’koiras’)
karjalakööpeli, kyöpeli ’vanhojen piikojen ja ‑poikien manauspaikka’, ? kyöpelö ’kumarainen ihminen’
–? viro kööbar ’vanha ihminen’

2pöökeli2 – hullu, hölmö, älytön

Alkuperä
Lainasana (ruotsi: bög)
Slangissa
1910 lähtien

Helsingin slangissa

böögi ’hullu, hölmö, älytön’; myös bööki, böögeli, pöökeli

← ruotsi bög (1910–) ’homoseksuaali(nen mies); (aik., salakielessä) hölmö, narrattava (mies)’.

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Pöökeli. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 18.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/pöökeli