pakanen

"Millaiset puut!" kuiskasi hän, "ylös taivaasen saakka!... Miten paljo härmää niiden oksilla!... Hopea... Lunta... Tuossa on pikku jälkiä... Tuo on jänis ja tuo valkoinen kärppä... Ei, isä se oli, joka karkasi minun paperieni kanssa... Kas tuossa hän on... Ei, hän on tuolla... Minun täytyy juosta jäljestä... Kuu paistaa niin, kirkkaasti... Minun täytyy lähteä ja saada pois paperini... Ah, katsos pieni kukka... Purppuran punainen pikku kukka... Tuollahan seisoo Sofia... Kuules pikku kellojen helinää, pakanen se niin helisee... Ah, ei, ne on noita tyhmiä tilhiä, jotka hyppivät ja visertelevät pensaissa...

Ivan Turgenev, Pasinkow