par­jaa­ja

Lempeä ei leppymähän sammuta sanojen tulva, saastuta ei sairahaksi parkkineste parjauksen kyisen parjaajan purema, suulastavan sylkäsemä.

Yhtä vähän kuin markkinakehujan tai parjaajan puhe kykenee muuttamaan jonkun esineen tosiolemusta, yhtä vähän moraalisaarna kykenee muuttamaan ihmisen tosiolemusta.

Vereštšaginin parjaajat väittivät, että tällainen teloitus oli tapahtunut vain Sepoykapinan aikana vuonna 1857, mutta teos kuvasi nykyaikaisia sotilaita 1880 -luvulta, millä hän tarkoitti, että käytäntö oli normaali.