Asiasanasto.fi

parkuminen

substantiivi

/ˈpɑrkuminen/

Johdettu sanasta: parkua

Merkitys

  1. 1.teonnimi verbistä parkua

Etymologia

parkua + johdin -minen

Esimerkkilauseet

Tuokaa sieltä jotain riepua akat, ei tässä turha parkuminen auta.

Kalle Kajander, Yhden ainoan kerran

Äänekäs parkuminen rauhoittaa mielet, ja kun sitten esiinnyn niin he tottelevat.

Aura, Vuosisatojen perintö II

Taivutustiedot

Taivutusluokka 38

Nominatiiviparkuminen
Genetiiviparkumisen
Partitiiviparkumista
Essiiviparkumisena
Translatiiviparkumiseksi
Inessiiviparkumisessa
Elatiiviparkumisesta
Illatiiviparkumiseen
Adessiiviparkumisella
Ablatiiviparkumiselta
Allatiiviparkumiselle
Abessiiviparkumisetta

Riimit

-inen

Kaikki riimit