par­ku­mi­nen

substantiivi/ˈpɑrkuminen/
Jaa

Johdettu sanasta: parkua

Merkitys

  1. teonnimi verbistä parkua

Etymologia

parkua + johdin -minen

Esimerkkilauseet

Tuokaa sieltä jotain riepua akat, ei tässä turha parkuminen auta.
— Kalle Kajander, Yhden ainoan kerran
Äänekäs parkuminen rauhoittaa mielet, ja kun sitten esiinnyn niin he tottelevat.
— Aura, Vuosisatojen perintö II

Taivutustiedot

Taivutusluokka 38

SijamuotoYksikkö
Nominatiiviparkuminen
Genetiiviparkumisen
Partitiiviparkumista
Essiiviparkumisena
Translatiiviparkumiseksi
Inessiiviparkumisessa
Elatiiviparkumisesta
Illatiiviparkumiseen
Adessiiviparkumisella
Ablatiiviparkumiselta
Allatiiviparkumiselle
Abessiiviparkumisetta

Riimit

-inen

Kaikki riimit

Lähteet