partikulaarinen
adjektiivi/ˈpɑrtikulɑːrinen/par-ti-ku-laa-ri-nen (6 tavua) · 15 kirjainta
Merkitykset
- yksilöön tai johonkin erityiseen olioon viittaava tai tätä koskevaLause ’A on B’, jossa predikaatti B omistetaan subjektille A, voi olla singulaarinen, universaalinen tai partikulaarinen. (filosofia.fi)
- (logiikka) osaa tai yksityiskohtaa koskeva
Esimerkkilauseet
Hän sanoi, ettei ymmärrä sitä, että filosofit ovat usein halveksuneet partikulaarista ja ihailleet yleistä, koska kaikki jonkin arvoiset asiat ovat konkreettisia ja singulaarisia.Sen sijaan sukujen ja lajien nähtiin vastaavan sellaista mielen ulkopuolella olemassa olevaa materiaalista todellisuutta, substanssia, josta partikulaariset ilmentymät ovat osallisia.Aristoteles havaitsee, että tarvitaan kahdenlaista oikeudenmukaisuutta, jotta voidaan muodostaa kaikenkattava teoria: yleinen ja partikulaarinen oikeudenmukaisuus.Liittyvät sanat
Taivutustiedot
Taivutusluokka 38 (nainen)
| Sijamuoto | Yksikkö |
|---|---|
| Nominatiivi | |
| Genetiivi | |
| Partitiivi | |
| Essiivi | |
| Translatiivi | |
| Inessiivi | |
| Elatiivi | |
| Illatiivi | |
| Adessiivi | |
| Ablatiivi | |
| Allatiivi | |
| Abessiivi |
Riimit
-ɑːrinen
Kaikki riimitLähteet
Viittaa tähän artikkeliin
Asiasanasto.fi. (s.a.). Partikulaarinen. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/partikulaarinen