par­ti­ku­laa­ri­nen

adjektiivi/ˈpɑrtikulɑːrinen/
Jaa
Viittaa artikkeliin

par-ti-ku-laa-ri-nen (6 tavua) · 15 kirjainta

Merkitykset

  1. yksilöön tai johonkin erityiseen olioon viittaava tai tätä koskevaLause ’A on B’, jossa predikaatti B omistetaan subjektille A, voi olla singulaarinen, universaalinen tai partikulaarinen. (filosofia.fi)
  2. (logiikka) osaa tai yksityiskohtaa koskeva

Esimerkkilauseet

Hän sanoi, ettei ymmärrä sitä, että filosofit ovat usein halveksuneet partikulaarista ja ihailleet yleistä, koska kaikki jonkin arvoiset asiat ovat konkreettisia ja singulaarisia.
— Wikipedia: Universaalien ongelma
Sen sijaan sukujen ja lajien nähtiin vastaavan sellaista mielen ulkopuolella olemassa olevaa materiaalista todellisuutta, substanssia, josta partikulaariset ilmentymät ovat osallisia.
— Wikipedia: Universaalikiista
Aristoteles havaitsee, että tarvitaan kahdenlaista oikeudenmukaisuutta, jotta voidaan muodostaa kaikenkattava teoria: yleinen ja partikulaarinen oikeudenmukaisuus.
— Wikipedia: Nikomakhoksen etiikka

Liittyvät sanat

Taivutustiedot

Taivutusluokka 38 (nainen)

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-ɑːrinen

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Partikulaarinen. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/partikulaarinen