pau­ka

Jaa
Viittaa artikkeliin

Merkitykset

  1. näppylä, turvonnut kohta iholla
  2. (slangi)tyhmä, hölmö, ääliö, tomppeli

Etymologia

1pauka1 – näppylä, turvonnut kohta iholla

Sanakirjassa
Käsitellään sanan paukama yhteydessä
Vastineita
liivi

Alkuperä epäselvä (liivin sanan b- viittaa deskr. alkuperään, ellei kyseessä ole laina ← latvia bauga ’kalikka’ ja siten suomen sanasta erillinen sana); äänneasultaan ja merkitykseltään läheisiä ovat paula (paikoin Kaakkois-Suomi), pauma (paikoin Pohjois-Häme ja Kaakkois-Häme) ’paukama, piiskan jälki ihossa, poimu’. Vertaa myös pukama.

Vastineet sukukielissä (1 kieli)

Lähisukukielissä (epävarma)

liivibōga-pǟ (»paukapää») ’kiiski; mikä tahansa eläin, jonka pää on suurempi kuin vartalo’.

Samaa juurta olevia sanoja

2pauka2 – tyhmä, hölmö, ääliö, tomppeli

Slangissa
1950 lähtien

Helsingin slangissa

paukapää ’tyhmä, hölmö, ääliö, tomppeli’; myös paukkapää, paukopää, pauka, paukka, paukki

tunnetaan myös murteissa; alkuosa tarkoittanee paksua tai turvonnutta ja on yhteydessä sanaan paukama.

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Pauka. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 22.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/pauka