peip­po­nen

substantiivi/ˈpei̯pːonen/
Jaa

Merkitys

Etymologia

Kirjakielessä sana esiintyy ensimmäisen kerran Ericus Schroderuksen sanakirjassa 1637 (muodossa peipinen).

Esimerkkilauseet

Pääskyset, kiurut, peipposet ja muut siivelliset soittoniekat olivat jo ehtineet saada pesänsä kuntoon, jopa ensiksi tulleilla oli perettäkin silloin, kuin Jeriko joutui syntymäseutuunsa.
Juho Reijonen, Vaihdokas
Ja kun peipponen, läheltä jostain, häälauluun puhkeaa, ja turhaan, kasvoni nostain, minä odotan suudelmaa, niin lopulta, pohjaan asti, sinun omasi olla saan.
Saima Harmaja, Kaukainen maa
Uppo -Nalle kirjoittaa loppusointurunoja, pelkää peipposia ja haaveilee julkaisevansa runokirjan Uponneen kansan lauluja.
Wikipedia: Uppo-Nalle

Esiintymistiheys

1 606 esiintymää · 0.6 / milj.

Suomi24
0.6
Sanomalehdet
1.4
Aikakauslehdet
0.5
Wikipedia
0.3
Reddit
0.1
Tekstitykset
0.4

Taivutustiedot

Taivutusluokka 38

SijamuotoYksikkö
Nominatiivipeipponen
Genetiivipeipposen
Partitiivipeipposta
Essiivipeipposena
Translatiivipeipposeksi
Inessiivipeipposessa
Elatiivipeipposesta
Illatiivipeipposeen
Adessiivipeipposella
Ablatiivipeipposelta
Allatiivipeipposelle
Abessiivipeipposetta

Riimit

-eipːonen

Kaikki riimit

Lähteet