peipponensubstantiivi
/ˈpei̯pːonen/
Merkitys
- 1.peippo
Etymologia
Kirjakielessä sana esiintyy ensimmäisen kerran Ericus Schroderuksen sanakirjassa 1637 (muodossa peipinen).
Esimerkkilauseet
Pääskyset, kiurut, peipposet ja muut siivelliset soittoniekat olivat jo ehtineet saada pesänsä kuntoon, jopa ensiksi tulleilla oli perettäkin silloin, kuin Jeriko joutui syntymäseutuunsa.
Ja kun peipponen, läheltä jostain, häälauluun puhkeaa, ja turhaan, kasvoni nostain, minä odotan suudelmaa, niin lopulta, pohjaan asti, sinun omasi olla saan.
Uppo -Nalle kirjoittaa loppusointurunoja, pelkää peipposia ja haaveilee julkaisevansa runokirjan Uponneen kansan lauluja.
Esiintymistiheys
1 606 esiintymää, 0.6 / milj.
Suomi24
0.6
Sanomalehdet
1.4
Aikakauslehdet
0.5
Wikipedia
0.3
Reddit
0.1
Tekstitykset
0.4
Taivutustiedot
Taivutusluokka 38
| Sijamuoto | Yksikkö |
|---|---|
| Nominatiivi | peipponen |
| Genetiivi | peipposen |
| Partitiivi | peipposta |
| Essiivi | peipposena |
| Translatiivi | peipposeksi |
| Inessiivi | peipposessa |
| Elatiivi | peipposesta |
| Illatiivi | peipposeen |
| Adessiivi | peipposella |
| Ablatiivi | peipposelta |
| Allatiivi | peipposelle |
| Abessiivi | peipposetta |
Riimit
-eipːonen
Kaikki riimit