pek­ko

erisnimi/ˈpekːo/
Jaa
Viittaa artikkeliin

pek-ko (2 tavua) · 5 kirjainta

Merkitykset

  1. henkilönnimi
  2. pellonpekko ’ohran (tai ohrajuoman) haltija, pellonhaltija; sahti, kalja’

Etymologia

Vanhin tieto
Mikael Agricola (eli n. 1510–1557)
Vastineita
viro

Lainalähde: Sanalle esitetty skandinaavinen etymologia (← kantaskandinaavi *beggwu-, vertaa varhaisempi uusruotsi bjugg, nykyruotsi murt. bju, bygg, bägg ’ohra’) tuskin pitää paikkaansa.

Ehkä sama kuin henkilönnimi Pekko; vaikutteita on arveltu tulleen myös sanasta peikko. —

Vastineet sukukielissä (1 kieli)

Lähisukukielissä

viro(setukaismurre) Peko ’eräänlainen viljanjumala’.

Esiintymistiheys

2 414 esiintymää · 0.9 / milj.

Suomi24
0.5
Sanomalehdet
7.1
Aikakauslehdet
4.0
Wikipedia
2.8
Reddit
0.9
Tekstitykset
0.0

Taivutustiedot

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-ekːo

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Pekko. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/pekko